18.9.2010: Bar Zoom, Hyvinkää

Viikko julkkarikeikan jälkeen oli jälleen aika valjastaa karavaani ja suunnata kulkue kohti Hyvinkäätä. Tavoitteena oli saapua perille n. klo 17, joten lähtöajaksi oli sovittu 15.00. Vaikka Markolla oli kuuleman mukaan hommat vielä pahasti vaiheessa kun Juha-Matin piti häntä lähteä hakemaan, ei lähtö juurikaan myöhästynyt. Treenikämpällä pakattiin kamat autoon, mukaan lähti myös upouusi, Juhon rakentama tilu-kitara. J-M meinasi kiukutella hieman, Marko kärsi erinäisistä pelkotiloista. Innovatiiviset lyömäsoitin-esitykset roudauksen ohessa eivät jostain syystä pahemmin auttaneet kumpaankaan edellä mainituista.

Marko liskoilta piilossa sohvan takana.

Liekö kello ollut noin vartin yli kolme, kun pääsimme matkaan. Pakettiautossa soittokamat, Marko ja Jarke, J-M ajoi toista autoa, kyydissä Monni, lipunmyynti - ja merchandise-osasto sekä erikoisvieras Hapou, joka oli varautunut reissuun omilla eväillä; kolmioleivillä, energiajuomilla ja närästyslääkeellä. Zoom oli siitä erikoinen paikka, että bändit joutuvat itse hommaamaan lipunmyyjän. Mutta kun kyseessä oli Curimus, tuohon pestiin oli helppo löytää vapaaehtoinen.

Saavuimme Zoomiin noin kymmenen minuuttia yli viiden, pysyimme siis varsin hyvin aikataulussa. Kamatkin saatiin rappusista ja melko ahtaista tiloista huolimatta suhteellisen nopeasti lavalle, joten homma näytti menevän varsin jouhevasti. Kahvia sai ilmaiseksi, oi näitä rock 'n' roll-elämän etuuksia! Limu maksoi 2,5 euroa. 

Kamat roudattu alueelle, näkymä lavan takaosasta katsottuna.

Kun laitteisto oli jotakuinkin saatu kasattua, saapui paikalle myös illan toinen bändi Amendfoil. Ja tämähän tarkoitti sitä, että soundcheckia päästiin tekemään hyvissä ajoin. Tänään ei pitäisi tulla kiire! Soundcheckit oli ohi noin klo 20, jonka jälkeen oli aika siirtyä syömään. Zoomin lähistöllä oli ruokapaikkoja vaikka millä mitoin, siitä vaan valitsemaan. J-M ja Jarke päätyivät syömään friteerattuja banaaneja viereiseen kiinalaiseen, Marko, Monni ja crew valitsivat pizzan viereisessä kebabissa. Listalta löytyi varsin mielekkäitä vaihtoehtoja, Markon ja taustajoukkojen valinta oli fitness-pizza (kinkku-kebab-salami-pekoni + tulinen fitnesskastike), Monni otti jättipizzan, joka tosiaan oli iso. Paljon isompi kuin vaikkapa Atan perhepizza. Ilmeisen nälkäinen basisti veteli pizzan huiviinsa nopeammin kuin muu porukka normaalikokoiset pizzansa (joita kukaan ei edes jaksanut kokonaan).

Eihän tuo nyt niin isolta näytä... Mutta kyllä se oli.

Fitness-pizza

Omakustanteisen ruokailun jälkeen oli Amendfoilin keikan alkuun suunnilleen kaksi tuntia. Lipunmyynti- ja merchandise-tiskit kuntoon, kuppi kahvia naamaan ja odottelemaan. Myyntitiski sattui sijaitsemaan kenties baarin vetoisimmassa kohdassa, onneksi oli pipo mukana.

Amendfoil takoi jo totuttuun tyyliin erittäin laadukkaan keikan. Baarissa kiersi huhu, että bändiä olisi ollut tarkkailemassa levy-yhtiön edustajia. Jostain syystä bändin jäsenet eivät olleet kovin tyytyväisiä suoritukseensa ja toivoivat, ettei kiinnostuneet levy-yhtiöt olisi kyseistä keikkaa todistaneet. Liekö pojat jopa turhankin kriittisiä oman touhunsa suhteen, crew'n puurokorvat ainakin pitivät kuulemastaan kovasti.

Curimus nousi lavalle puolenyön aikaan. Varovaisen tunnustelun jälkeen yleisökin uskaltautui menoon mukaan, lavan edustalla nähtiin hyvinkin reipasta toimintaa. Jarke ja muukin bändi osasi tällä kertaa kaikki biisit alusta loppuun, Curimusta kehuttiin parhaaksi Hyvinkäällä esiintyneeksi bändiksi ja Niemistä rumpujumalaksi. Keikan jälkeen bändiä houkuteltiin kovasti jatkoille, mutta kaikki kieltäytyvät vuorollaan kohteliaasti (jälleen kerran), vaikka tiedossa olisi ollut ns. varma saanti. Myyntitiskillä puolestaan saatiin kuulla, että myydään paskaa musiikkia ja kun myyjät eivät tunteneet kyseisen henkilön lempiyhtyettä, vastaus oli "buuhuu vittu ei mua kiinnosta jos ette tiä sitä vitun nistit!" Hiukkasen huvitti siinä vaiheessa kun ovimies ilmoitti, ettei neidille enää tarjoilla ja esti pääsyn takaisin sisään tytön käytyä tupakalla.

Vähän kello kahden jälkeen oli (melkein) kaikki kamat lastattu taas autoihin ja oli aika suunnata kohti Loimaata. Autoissa muuten sama miehitys kuin tulomatkalla, ainoastaan Jarke ja Monni vaihtoivat paikkaa. Kaikki Juha-Matin autossa matkustaneet olivat selvinpäin, joka lienee jonkin sortin ennätys. Juttujen taso oli vähintään yhtä laadukasta kuin känniporukassakin, tästähän voisi tulla tapa. Crew tietysti pysyy aina skarppina eikä läträä viinan kanssa ollenkaan, sama ei olisi varmaan pahitteeksi bändillekään. Ainakaan Monnille, joka ainoana alkoholia illan aikana juopotelleena unohti bassonuppinsa Hyvinkäälle. Vahvaa suorittamista. Toivottavasti oli mukavat ajokelit maanantaina...

Kello oli aika tarkkaan 4, kun crew pääsi nukkumaan. Eli nopeasti laskettuna 13 tuntia hurahti tällä kertaa Curimus-retkueen seurassa. Ja Hapoun, joka ei sitten onneksi kuitenkaan puklannut illan aikana.