Lauantai, keikkapäivä. Eikä mikä tahansa keikka, vaan Values-kiekon julkaisukeikka. Ja vieläpä kotikaupungissa Loimaalla ja kantapaikassa, Bar Edgarissa.
Näistä asetelmista lähdettäessä odotukset olivat koko porukalla varsin korkealla, muistissa oli vielä viime kevään keikka Edgarissa jolloin rikottiin lähes kaikki mahdolliset yleisö- ja myyntiennätykset sekä kuulemma myös suuri osa yläkerran irtaimistosta.
Alkuperäinen suunnitelma oli, että kamat pistetään ajoissa treenikämpällä kuntoon ja Curimus-miehistö saapuu Edgariin klo 16.00. Perjantain keikan jälkitunnelmissa saapumisaika oli kuitenkin muuttunut hieman tulkinnanvaraisempaan muotoon "siinä vähän neljän jälkeen". Päätin että 16.30 voisi olla hyvä aika, ehtii rauhassa hörpätä kupin kahvia ennenkuin illan toinen bändi Nowen saapuu paikalle.
Astuessani puoli viideltä Edgariin, paikalla on Curimuksesta ainoastaan kitaristi Juha-Matti. Tuoppi kädessään. "Mun on pakko juoda tää, ku muuten blaablaa..." alkoi hätäinen selittely ennen kuin olin tuulikaappia pidemmälle päässyt. Kohta pihaan kurvasikin pakettiautolla laulaja Marko ja basisti Monni. Kävin tervehtimässä heppuja ja kerroin että menee hetki ennen kuin J-M pääsee ulos. Monni riensi innoissaan sisälle auttamaan tuopin tyhjentämisessä, kuskin paikalla istunut Marko ei jostain syystä ollut kovin innostunut. No, tuoppi tyhjeni ja herrat jatkoivat matkaansa kohti treenikämppää kellon ollessa n. 16.45.
Kamoja alettiin roudaamaan siinä puoli kuuden aikaan, Nowenin jätkiä ei vielä näkynyt. Kamoja kasatessa havaittiin, että Jarken rumpusetistä puuttuu muutama ständi. Onneksi treenikämppä on lähellä, joten Jarke lähti hakemaan puuttuvia osia. Marko vielä huuteli kovasti perään, että hänen rummuistaan ei sitten lainata yhtään mitään. Noin vartti myöhemmin rumpali palasi takaisin tarvittavien rumpuhärveleiden kanssa. Omia ei kuulemma löytynyt mistään, joten oli pakko lainata Markolta. Pieni pelko hiipi jo puseroon, onko kamat jäänyt edellisenä iltana Sastamalaan? Onko joku varastanut ne? Hetken pähkäilyn jälkeen Jarke tajusi, että nehän ovat jääneet Monnin autoon. Olkoon siellä, nyt mennään näillä.
Pienen viivästyksen jälkeen rumpusetti saatiin viimein kasaan, kunnes huomattiin että jokin vipstaaki puuttui edelleen. Marko muisteli irroittaneensa sen edellisen illan paluumatkalla kun painoi kuulemma ikävästi kylkeen. Eli uusi reissu treenikämpälle. Kello oli jo yli kuusi, Nowenia ei vielä näkynyt.
Kun vihdoin kaikki, siis ihan kaikki, tarvittavat rumputarvikkeet oli paikalla ja rummut kasattu, alettiin kasailemaan muuta backlinea ja PA-laitteita. Yllättäen joitain piuhoja puuttui, eli hakemaan. Tälläkin kertaa Jarke lähti härpäkkeitä noutamaan, tarvittavat kamat löytyisi Simolalta. (kadonneet/puuttuvat tavarat ja niiden hakureissut saattavat olla väärässä järjestyksessä, Toim. huom.)
Kellon ollessa noin vartin yli kuusi tuli Nowenilta tekstiviesti että seikkailevat vähän kun ei ole navigaattoria mukana. Olivat sentään jo Humppilassa, joten enää ei olisi ainakaan pitkä matka. Samaan aikaan kamojen kasaus sujui yhtä vauhdikkaasti kuin tähänkin asti. Silloin tällöin kuului sisältä lupaavia ääniä, ainakin jotain kamoja on saatu jo kytkettyä päälle.
Nowen saapui paikalle hieman yli puoli seitsemän, eli noin puolitoista tuntia myöhässä sovitusta aikataulusta. Myöhästymisestä ei tosin sinällään ollut haittaa, koska aikataulu oli muutenkin suunnilleen saman verran myöhässä. Kaiken lisäksi Nowenista saapui paikalle vain kolme jäsentä, toisen kitaristin puuttuessa. Pian kuitenkin selvisi, että hän tulee noin yhdeksän aikaan Turusta ja tuo tilataksillisen sukulaisiaan ja kavereitaan mukanaan. Homma ok, eiköhän Nowen pysty hoitamaan soundcheckin kolmestaankin.
Seuraava reilu tunti menikin sitten jo lähestulkoon niinkuin pitääkin. Sen verran kuitenkin oli iltapäivään jo mahtunut häslinkiä, että suunnitelmiin tuli pieni muutos. Lähdin viemään Nowenin paikalla olleita jäseniä syömään sillä aikaa, kun Curimus tekee soundcheckin. Kello oli tuossa vaiheessa aika tarkkaan kahdeksan, kyllähän vielä ehtii saamaan hommat valmiiksi ennenkuin baariin alkaa tulla asiakkaita. Ruokailu hoidettiin Juha-Matin kämpillä, tarjolla oli erittäin maukasta lasagnea ja kanasalaattia. Kiitokset siitä illan kokille.
Nopean ruokailun jälkeen siirryimme Nowen-miesten kanssa takaisin Edgariin. Paluumatkaa ei tarvinnutkaan suorittaa jalan vaan kyydin tarjosi Hapou, joka tosin oli ajanut väärälle parkkipaikalle, jälleen kerran, joten auton etsimiseen meni hetki. Samalla soiteltiin puuttuvan Nowen-kitaristin perään, aikataulut olivat sen verran venähtäneet Edgarissa, että mahdollisesti soundcheckin voisi hoitaa koko bändin voimin. Mutta niin oli aikataulut venyneet Turussakin, porukka vasta teki lähtöä. Eli kitaristi olisi aikaisintaan puoli kymmeneltä paikalla.
Kaiken tämän häsläyksen ja sekoilun jälkeen Bar Edgarissa kuitenkin soi illan aikana myös livemusiikki. Nowen starttasi oman settinsä noin yhdentoista aikaan. Loimaalaisyleisö antoi varovaisen hyväksyntänsä, monien ihastellessa rumpali Ville Vehviläisen työskentelyä.
 |
| Nowen |
Nowenin keikan jälkeen bändin kitaristi-laulaja Lappis hämmästeli loimaalaisten naisten kauneutta, Vehviläiseen loimaalaiset tekivät hieman erilaisen vaikutuksen. Lappis kertoo asiasta näin:
Kun keikan jälkeen käytiin pihalla röökillä, niin jotkut paikalliset
sankarit sekoittivat Villen johonkin toiseen henkilöön.
Minä siitä liukenin välittömästi paikalta, johtuen paikallisten
tuhdeista humalatiloista, mutta Ville ei karkuun päässyt.
Mies
kertoili jälkikäteen, että paikalliset sankarit olivat
kovistelleet häntä hivenen erikoiseen tyyliin. Kädessä kuulemma oli ollut
Nowenin Nothing But Hate-levy ja Villelle oli lentänyt kommenttia: " Jos
et diggaile tästä levystä, me vedetään sua turpaan!"
"No, tota... Ok, kyl mä diggaan siitä" oli rumpali hämillään vastannut.
Näin Vehviläinenkin sai paikalliset tyytyväiseksi ja pääsi pubin uumeniin.
Nämä kyseiset paikalliset sankarit siis luulivat Vehviläistä loimaalaisen Rawage-yhtyeen kitaristiksi, tämän lempinimeä käyttäen olivat kuulemma Villeä lähestyneet. Ulkonäkönsä puolesta Vehviläinen ei kuitenkaan näytä juurikaan kyseiseltä kitaristilta, vaan muistuttaakin huomattavasti enemmän Rawagen basistia. Sillä lailla!
"Now what starts with a letter C?" kysyy intronauha ja Curimus aloittaa settinsä. Heti keikan avausralli pistää yleisössä tukat pyörimään. Päivän teemaan sopien Markon langaton mikrofoni sanoo sopimuksensa irti ensimmäisen kappaleen jälkeen, on otettava käyttöön Monnin taustahuudoille tarkoitettu mikki. Se siitä, eipä päästy Monnin ääntä kuulemaan tällä keikalla. Toisena biisinä bändi räimii läpi Valuesin kiukkuisen avausraidan, yleisölle näyttää kelpaavan. Kolmannen biisin aikana sitten tapahtuu se, mitä torstai jo antoi odottaa: treeneissä Nieminen tiputti Creaturen aikana kapulan neljästi ja soitti kertaalleen väärää kohtaa. Edgarissa homma levisi kuitenkin totaalisesti käsiin suunnilleen ensimmäisen kertosäkeen jälkeen, biisiä ei saatu enää millään raavittua kasaan ja se oli pakko keskeyttää. Jarken ryssiminen kuitattiin nopeasti kuitenkin parilla pienellä vittuilulla rumpalin suuntaan ja keikka jatkui eteenpäin.
Keikan puolivälissä bändin tosifaneille tarjottiin todellista herkkua: ensimmäiseltä Curimus-julkaisulta löytyvä old school-hitti Break Of The Human Race oli nostettu takaisin settiin kolmen vuoden tauon jälkeen. Heti perään koitti toinenkin kauan odotettu hetki: juuri tätä keikkaa varten harjoiteltu special-cover, jota oltiin arvuuteltu ja tiedusteltu kesästä lähtien. Loimaalaisen Dioria-yhteen kappale Urho sai sellaisen käsittelyn Curimus-miehistöltä, etteivät kaikki paikalla olleet edes tunnistaneet biisiä. Suurin osa Dioriasta oli paikan päällä kuulemassa kyseisen version ja palaute olikin varsin positiivista keikan jälkeen. Something You Cannot Be jatkui suoraan Urhon ensimmäisen kertosäkeen jälkeen.
Curimus päätti settinsä Humanity... For Sale-EP:n biisiin Masked Reality ja poistui lavalta, mutta yleisö ei ollut saanut vielä tarpeeksi. Raivokas ja rytmikäs taputus ja kannustus pakottivat rumpali Niemisen lavalle uudelleen ja tarjosivat miehelle tilaisuuden paikata aiemman kämminsä täysin spontaanilla rumpusoololla. Tämä jälkeen muukin bändi palasi lavalle ja takoi metallinnälkäiselle yleisölle Under My Skin EP:n päätösraidan Tomorrow ja Sepultura-lainan Slave New World.
 |
| Curimus |
Keikan jälkeen merchandise-tiskillä riitti ostajia jonoksi asti. Levyn ostajat saivat vielä upean Curimus-julisteen kaupan päälle, joten kyllä kotikaupungin (ja kauempaakin tulleita) C-faneja hemmoteltiin olan takaa. Curimus-drinkkejä kiskottiin baarissa läpi illan saavitolkulla, todellinen hittituote sekin. Keikka vei miehistön mehut niin totaalisesti, että kamat päätettiin jättää yöksi Edgariin ja hakea ne pois sunnuntaina ovien auettua.
Siinä näin lyhyesti Values EP:n julkkarikeikka bändin taustajoukkojen silmin nähtynä. Suuret kiitokset Curimus Crew:n puolesta ansaitsevat seuraavat tahot: Curimus, Nowen, Bar Edgar ja kaikki jollain tapaa iltaan osallistuneet.
