19.11.2010: Darkside Club, Helsinki

Perjantai-ilta, keikka Suomen pääkaupungissa. Keikkapaikkana raskaampaan musiikkiin suuntautunut klubi ja kattauksessa kolme mainiota metalliorkesteria, joten ennakkotunnelmat oli varovaisen optimistiset. Curimus-retkueen kanssa sovittiin, että matkaan lähdetään treenikämpältä kello 16. Kamat saatiin melko ripeästi autoihin ja matka kohti Helsinkiä alkoi kello 16.10, eli varsin hyvin oltiin aikataulussa.

Klubin sijainti oli sen verran veikeä, että maalaistollot joutuivat hetken aikaa ajelemaan korttelia ympäri jotta paikka löytyisi. Lopulta keikkapaikka löytyi, ovet avattiin ja roudaus alkoi. Roudauksen jälkeen luonnollisesti soundcheck, josta suoriuduttiin... No, soundcheck saatiin tehtyä ja bändit pääsivät nauttimaan omakustanteista ravintoa.

Illan musiikkitarjonnan aloitti helsinkiläinen thrash metal-yhtye Ceaseless Torment. Kyseinen yhtye oli mukana Mosh Till You Drop 2010-kiertueen avauskeikalla, joka oli myöskin bändin neitsytkeikka, joten tuttuja kavereita nousi lavalle. Bändin meininki oli jo keväällä varsin lupauksia herättävä, mutta reilussa puolessa orkesteri on hioutunut todella tiukkaan livekuntoon. Keikka oli erittäin vauhdikas ja vihainen, paikoin jopa lähes kaoottinen ja varsinkin bändin rumpalin toiminta sai useammankin yleisön edustajan pyörittelemään päätään hämmästyksestä. Harvemmin tulee näin äärimmäisen tiukkaa tykitystä seurattua hymy huulilla läpi keikan, erittäin viihdyttävä setti.

Tuomo, Sebastian & Mikko / Ceaseless Torment

Antti / Ceaseless Torment

Suurimman vaikutuksen Ceaseless Torment kuitenkin teki Affinity-yhtyeen kitaristi-laulajaan, joka keikasta haltioituneena vaipui eräänlaiseen transsitilaan tietämättä lainkaan mitä ympärillä tapahtuu.

 

Seuraavaksi oli Curimuksen vuoro nousta lavalle. Crew:n puolesta oli ilo huomata, että bändi oli laittanut settilistansa uuteen uskoon. Affinity-Sami intoutui keikan aikana useampaan otteeseen käymään mielenkiintoista dialogia bändin kanssa ja nähtiinpä keikkapaikan ulkopuolella myös siivoojan laittavan jalalla koreasti töiden lomassa Addicted-biisin tahtiin. Valitettavasti tämä tilanne oli niin yllättävä ja hämmentävä, että sitä ei ehditty kameralla tallentamaan.

Illan viimeisenä bändinä esiintyi Kalmantach, jonka Viha petetyn ei haihdu milloinkaan-EP palkittiin vastikään Infernossa Kuukauden demo-tittelillä. Ilmeisesti medianäkyvyys oli herättänyt yleisön mielenkiinnon, sillä lavan edustalla yleisö oli polvillaan räpsimässä kuvia uusista suosikeistaan, tallentaakseen kokemuksensa muistoiksi kännyköidensä ja digikameroidensa muistikorteille.

Kuukauden parhaan demon julkaissut Kalmantach kiinnosti helsinkiläisyleisöä.

Keikkojen päätyttyä kalustot purettiin ja hämmästeltiin helsinkiläisten ryyppäystottumuksia; baari oli tyhjä asiakkaista jo puolitoista tuntia ennen sulkeutumista. Kello kävi jo miltei aamukolmea, kun pääsimme aloittamaan paluumatkan kohti Loimaata. Matka sujui kahden pysähdyksen taktiikalla ja treenikämpällä oltiin puoli kuuden maissa lauantaiaamuna. Autot tyhjennettiin hyvin nopeasti ja crew pääsi nukkumaan kuudelta.